Nimeni on Mikko Blomberg ja aloitin soittamaan nokkahuilua ekalla luokalla vuonna 1975. Musiikin opettajani oli Hilkka Lötjönen, joka aloitti työt samana aamuna kuin minä ja hänen poikansa Paavo Lötjönen, josta tuli ystäväni. Olin sen verran vilkas, että mussan tunneista ei tullut mitään ja äitini teki diilin Hilkan kanssa. Sovittiin, että menen musiikkikerhoon ja numeroni nousee kasiin. No, enhän minä mitään osannut soittaa, tuijottelin Paavon ja Janne Castrènin sormia.

Viidennellä luokalla äiti sai päähänsä, että osaan soittaakin nokkista. Äitini huomasi Länsiväylä-lehdessä, että annetaan nokkahuilutunteja. No, meikäläinen raahattiin soittotunneille ja ilmoitin, että osaan soittaa nokkista Aarne Porkolle, joka oli oli 1970 perustanut Flauto Dolcen. Tietysti minut laitettiin pumppuun soittamaan aluksi tenorinokkista kun sormeni kuulemma olivat tarpeeksi isot. En silloinkaan osannut nuotteja, soitin vain sormituntumalla, ekaksi sopraano/tenoriotteet, sitten altto- ja lopuksi bassosormitukset. 1993 keväällä lopetin Flauto Dolcessa. Lauloin myös Logos-kuorossa ja Tuomasmessukuorossa. Parikymppisenä menin ekoille teoriatunneille, kun pääsin Sibikseen pedillaulutunneilla. Laulutuntien lisäksi kuului myös teorian opiskelua vuoden aikana. Pääsin teoriasta läpi, mutta säveltapailusta en tajunnut ollenkaan, joten en saanut kurssia läpi. Pääsin sitten Kungsvägeniin opiskelemaan. Suoritin 3/3- kurssit nokkiksesta. Teoriaa en opiskellut, koska opisto oli ruotsinkielinen. Sivuaineena otin laulun. 1994- keväällä menin Tuomasmessukuoron kanssa harjoittelemaan ja esiintymään Järvenpään seurakuntaopistolle. Siellä työskennelly tuleva vaimoni taisi pitää kauniista tenoriäänestäni ja iski minut.

Minulla oli kavereiden kanssa Audite Consert -nokkahuiluyhtye ja saimme kerättyä keikoista ja Ville Haaviston äidin avustuksella rahaa ja niillä rahoilla hankimme Saksasta käsintehdyn sub-bassonokkahuilun. Subbareita Suomessa on alle kymmenen. Syksyllä 2005 palasin taas Flauto Dolcen riveihin. Otan taas soittotunteja Satu Marjamäeltä, joka otti paikan taiteellisena johtajana Aarne Porkon kuoltua. Että tällainen musiikillinen matka minulla, unohtamatta, että laulan tenoria Vantaan Kamarikuorossa, jota johtaa Ilona Korhonen. Hauska yksityiskohta vielä kun tapailen kuorossa, mitä ääntä pitäisi laulaa: Katson sormiani tapailen nokkissormituksia ja kuulen äänen mitä on tarkoitus laulaa.