Flauto Dolcen perusti vuonna 1970 pianon- ja nokkahuilunsoiton opettaja Aarne Porko (10.3.1922-18.3.1995). Hänen perheensä oli varakas ajan mittapuun mukaan, koska isä oli Keski-Pohjanmaan Osuuskaupan toimitusjohtaja. Porko syntyi Kokkolassa Pohjanmaalla ja muutti sodan jälkeen Ruotsalon kylään Kälviälle perheen kesäpaikkaan, joka sijaitsee noin 15 km Kokkolasta. Lapsuudessaan hän sairasti vaikean ja pitkällisen keuhkosairauden, jolloin hänen energiansa suuntautui klassiseen musiikkiin. 

Aarne Porkon musiikkiopinnot 
Porko kouluttautui pianonsoiton opettajaksi Vaasan musiikkiopistossa (nyk. Kuula-opisto). Nuorempana hän toimi kiertävänä pianonsoiton opettajana ympäri Pohjanmaata ja myöhemmin kotonaan Aamuhuhdassa, Ruotsalossa. Nokkahuilumusiikki alkoi nousta1950-luvun lopulla pianon rinnalle ja hän kouluttautui myös nokkahuilunsoiton opettajaksi. Hän teki kolme opintomatkaa Dommusikverein und Mozarteumiin (Salzburg, Itävälta) ja kolme Englantiin. Hän toimitti Lasten oma laulukirja I, II ja III, Sata laulua kotien ja lastentarhojen pienokaisille (Fazer), sekä pianonsoitto-opas Väritä ja soita KIL, KAL (Fazer). Lisäksi hän sävelsi nokkahuilulle ja pianolle. Porko opetti pianonsoittoa mm. Etelä-Pohjanmaan musiikkiopistossa, Kuula-opistossa, Helsingin konservatoriossa ja Espoon musiikkiopistossa. 

Muutto Tapiolaan ja “ flauto dolce” nokkahuiluorkesteri synty
Vuonna 1968 Porko muutti Kälviältä Espoon Tapiolaan ja hän jatkoi soitonopetusta ateljeessaan kahdella identtisellä Yamaha flyygelillä. Samana vuonna hän perusti “ flauto dolce” nokkahuiluorkesterin. Porko oli erityisen tarkka miten “ flauto dolce” nokkahuiluorkesteri kirjoitettiin (lainausmerkit, pienellä kirjoittaminen, jne.). Orkesterin muodosti Porkon nokkahuiluoppilaat ja soittajat olivat pääasiassa koululaisia, joista useimmat olivat kotoisin Espoosta ja Nurmijärveltä, sekä heidän vanhempiaan. Viikoittaisten orkesteriharjoituksien kohokohta oli itse maestron omatekemä välipala, joka oli tehty Lepsämän puutarhan marjoista ja vihanneksista. 

“ flauto dolce” nokkahuiluorkesterin kokoonpano ja ohjelmisto
Orkesterin kokoonpano koostui sopraano-, altto-, tenori- ja bassonokkahuiluista ja eri äänissä oli aina useita soittajia. Orkesterin koko vaihteli kymmenestä kahteenkymmeneen soittajaan. Monissa kappaleissa oli pianosäestys ja erilaisia rytmisoittimia kuten rumpuja, triangeleja jne. Orkesterin ohjelmistossa oli säveltäjien Tallis, Händel, Telemann, Purcell, Scarlatti, Mozart, Dvorak ja Scott Joplin teoksia. Vuonna 1989 julkaistiin “ flauto dolce” nokkahuiluorkesteri NOKKAHUILUMUSIIKKIA I -äänite C-kasettimuodossa. 

Esiintymisiä aina Tanskaan asti 
Orkesteri esiintyi vuosittain pääkaupunkiseudulla ja perinteinen Pyhäinpäivänkonsertti järjestettiin Espoon tuomiokirkossa. Keväisin orkesterilla oli viikonloppukiertueita Porkon kotikonnuille Pohjanmaalle. Pohjanmaalle matkattiin bussilla, junalla ja lentokoneella. Useasti soittajat majoitettiin koteihin. Vuonna 1986 pääsiäisenä orkesteri teki kiertueen Kööpenhaminaan, Tanskaan. 

Porko järjesti 1980-1990 -luvuilla viikonlopun kestäviä nokkahuilukursseja, joihin myös ulkopuoliset olivat tervetulleita. Kolme kertaa Porko soittajineen osallistuivat nokkahuilukursseille Englannissa. 

Näillä reissuilla tapahtui kaikenlaisia kommelluksia, kuten erään soittajan alttopussista löytyi kurkku, joka oli tietysti kiireessä keittiönpöydältä sujahtanut pussiin nokkahuilun sijaan. Onpa nokkahuilunsoitto yhdistänyt pariskunnan ja uusi musikaalinen soittajasukupolvi on syntynyt. 

Nokkahuilumusiikin Ystävät ry
Nokkahuilumusiikin Ystävät ry perustettiin vuonna 1984. Yhdistys perustettiin orkesterin soittajien vanhempien aloitteesta. Porko kutsui koolle soittajien vanhempia yhdistyksen perustamiskokoukseen. Yhdistyksen tehtävänä oli tehdä nokkahuilusoittoa tunnetuksi ja tukea “ flauto dolce” nokkahuiluorkesterin toimintaa. Nokkahuilumusiikin Ystävät ry:n pitkäaikaisina puheenjohtajina ovat toimineet mm. Jorma Daavittila, Timo Typpö, Risto Liljeström ja Armi Temmes.

Aarne Porkon kuolema vuonna 1995
Porkon kuoltua 18.3.1995 orkesteri kunnioitti hänen muistoaan soittamalla hautajaisissa Espoon tuomiokirkossa. Porko on haudattu Kokkolan Marian hautausmaalle sukuhautaan. Hänen kuoltuaan orkesteri oli noin vuoden ilman taiteellista johtajaa. 

Flauto Dolcen (ital. suloinen huilu, nokkahuilu) uusi alku

Vuonna 1996 Nokkahuilumusiikin Ystävät ry:n yhdistyksen puheenjohtaja Risto Liljeströmin kova työ tuotti tuloksia ja yhteistyö alkoi Musikinstitutet Kungsvägenin kanssa ja Satu Parkkonen aloitti taiteellisena johtajana. Satu Parkkonen toimi Musikinstitutet Kungsvägenissä nokkahuilunsoiton opettajana. Orkesterin nimi muuntui muotoon Flauto Dolce -nokkahuiluyhtye. 

Taiteelinen johtaja Satu Marjamäki
Satu Marjamäki (s.1973) (ent. Parkkonen) on toiminut Flauto Dolce -nokkahuiluyhteen taiteellisena johtajana vuodesta 1996 aina tähän päivään asti. Hän aloitti syksyllä 1992 opintonsa Sibelius-Akatemiassa, vanhan musiikin koulutusohjelmassa, pääaineenaan nokkahuilu ja sivuaineenaan traverso eli barokkihuilu. Hänen opettajinaan toimivat Rabbe Forsmann ja Jari S. Puhakka. Vuonna 1997 Satu Marjamäki opiskeli Nordplus-stipendiaattina Tukholmassa, Kungliga Musikhögskolanissa, nokkahuilisti Clas Pehrssonin johdolla. Hän on osallistunut mm. Michael Schneiderin, Dan Laurinin ja Wilbert Haselzetin mestarikursseille. Satu Marjamäki piti diplomikonserttinsa huhtikuussa 1998 ja valmistui samana keväänä musiikin maisteriksi Rabbe Forsmanin ohjauksessa. Satu Marjamäki konsertoi aktiivisesti eri vanhan musiikin yhtyeissä. Marjamäki on opettanut aiemmin Luoteis-Helsingin musiikkiopistossa sekä Pohjois-Helsingin Musiikkiopistossa. Nykyään hän opettaa nokkahuilunsoittoa Musikinstitutet Kungsvägenissä ja Vantaan musiikkiopistossa. 

Soitto jatkuu
Vuoden 2003 syksyllä Flauto Dolce siirtyi harjoittelemaan Espoon Työväenopiston alaisuuteen. Yhtye sai 18.4.2009 kunnian avata Suomen nokkahuiluseura ry:n tapahtumapäivän Helsingissä Sibelius-Akatemian Aino Ackté-salissa konsertilla. Syksyllä 2011 puhalsi uudet tuulet ja yhtye siirtyi Pohjois-Helsingin musiikkiopiston suojiin.

Flauto Dolce tänään
Syksyllä 2017 Flauto Dolce siirtyi Vantaan musiikkiopistoon ja on nykyään osa Vantaan musiikkiopiston avoimen osaston yhtyetoimintaa. Yhtye harjoittelee viikottain ja konsertoi säännöllisesti ympäri pääkaupunkiseutua. Ohjelmisto koostuu pääasiassa renessanssi- ja barokkimusiikista, uutta musiikkiakaan unohtamatta. Flauto Dolce käyttää sopranino-, sopraano-, altto-, tenori-, F-basso-, C-basso- ja subbasso-nokkahuiluja, joita soitetaan vaihtelevissa kokoonpanoissa. Soittajien edellytetään soittavan vähintään kolmea eri nokkahuilua sujuvasti ja hankkivan laadukkaat puusoittimet käyttöönsä. Yhtyeen kokoonpano on tällä hetkellä 12 soittajaa.